Eli tosiaan, Edward Elricillä on kokonaan metallinen käsi eli automail, jonka halusin tehdä että saisin asustani mahdollisimman oikean näköisen. Alun perin suunnitelmissa oli tehdä automailia kyynerpäähän asti, mutta kuumaliimapistoolini hajosi ja poltti samalla sulakkeenkin, niin tämänkertainen automail jäi sitten vain ranteeseen asti. Ehkä ihan hyväkin, koska tämä oli ensimmäinen kerta kun tein mitään tämän tyylistä tai käytin softista. Kaikki oli siis uutta ja kokeilemalla edettiin, joten ensi kerralla voin välttää ne virheet mitä tämän kanssa tein.
Ihan aluksi linkkaan
nämä kaksi videota ja
tämän tutoriaalin, joista oli minulle suuri apu kaavojen suunnittelussa ja inspiraationlähteenä ennen kun aloitin koko juttua. Videot katsoin vain ennen kuin aloitin enkä kertaakaan sen jälkeen, mutta tutoriaalia vilkuilin hieman useammin. Tavoitteeni oli kuitenkin tehdä tämä ihan itse, trial and error -tekniikalla, koska olen itsepäinen ja halusin kehitellä omat tapani tehdä tämä.
Piirsin ja leikkasin ensin paperista vähän jotain sinnepäin olevat palat, joita sitten hienosäädin sovittamalla niitä uudelleen ja uudelleen. Lopulta oli vain pakko leikata palat softiksesta ja toivoa parasta, ja onneksi ne olivat kaikki suunnilleen oikean kokoiset. Vähän meni joidenkin sormipalojen kohdalla tiukalle, mutta tämä on taas asia minkä osaan muuttaa ensi kerralla. Paljon löysemmät ne eivät voi olla, mutta hieman enemmän liimausvaraa ei haittaisi.
Liimauksen jälkeen minulla oli siis yksi neppareilla sivusta kiinnitettävä käsiosa, peukalon kaksi palaa ja muissa sormissa kolme osaa, kaikki erikseen. (Alla olevassa kuvassa kuminauhat ovat kiinni vain sormenpäissä, ei vielä missään muualla.)
Maalauksessa on käytetty pohjalla decoupage-lakkaa pari kerrosta, sitten maalattu akryylimaaleilla ja vielä päällystetty samalla lakalla. Maalia on pari kerrosta, ensin yksi tasainen kerros harmaata ja sitten eri sävyjä tuomaan kolmiulotteisuutta ja kulumisen jälkiä. Maalauksen jälkeen jäljellä oli vain kuminauhojen liimaus käsipalaan oikeille kohdille, joka piti tehdä pikaliimalla kuumaliiman sijaan. Eipä siinä oikeastaan mitään eroa ollut, ihan samalla tavalla meinasin liimata sormeni kiinni työhön kummallakin liimalla... :)
Neppareiden ympäristöä on liimailtu useampaan otteeseen pikaliimalla ennen käyttöpäivää, kun softis meinasi alkaa repeilemään eri kohdista. Tämän olisi luultavasti saanut ehkäistyä lämmittämällä softista ja antamalla sen jäähtyä oikeaan muotoonsa, mitä minä en jaksanut tehdä. Olisi ehkä kannattanut lukea muutamat tutoriaalit tai jotain, mutta tiedänpähän ensi kerralla mitä kannattaa kokeilla.
Tosiaan, sormen palaset ovat lenkkeinä kuminauhoissa, ja vain päätypala on liimattu oikein päin. Kaksi seuraavaa osaa siis liikkuvat periaatteessa miten päin vain, että ne saa päälle ja pois ja että kättä pystyy oikeasti käyttämään. Pikkurillin puoleisella sivulla on kaksi nepparia joilla käsi aukeaa sivusta. Alle ompelin tyyliin viidessä minuutissa kaapista löytyneestä ohuesta joustavasta kankaasta käsineen, jossa on reikä peukalolle ja joka jatkuu kyynerpäähän asti.
Tosiaan, tämä jäänee nyt vain ensimmäiseksi versioksi, seuraavaan pitää muokata muutamia osia niin, että ihoa näkyy kämmenen puolelta palojen välistä vieläkin vähemmän. Kiinnitys pitää myös suunnitella uudelleen eri kohtaan. Hyvin toimivia paloja oli onneksi enemmän kuin edes osasin kuvitella, eli ihan alusta ei tarvitse aloittaa sitten kun aloitan versiota 2. Olen tosi tosi tyytyväinen siihen, miltä tämä näyttää livenä ja kuvissa, välillä meinasi usko loppua mutta kannatti jatkaa päättäväisesti loppuun asti. :)
Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin Edwardilla on myös automail-jalka, mutta sitä en ole nyt vielä lähiaikoina tekemässä...
